Virosta takaisin kotiin

Pärnu valmistautuu joulun tuloon. Joka iltaisella kävelyllä huomasimme että jouluvalojen lisääntyvän joka kerta. Aina oli uutta ihasteltavaa. Lähipuiston suihkulähde oli saanut kannelleen jääkarhut ja joulukuuset. Inkan mielestä olivat tosi hienoja.

Maa oli valkoinen ja pakkastakin kymmenisen astetta, kun kannoimme viimeiset tavarat autoon ja lähdimme ajamaan kohti Tallinnaa. Pärnu jäi odottamaan seuraavaa käyntiä.

Tallinnassa vanhassa kaupungissa Raatihuoneen aukiolle oli pystytetty joulutori. Kävimme tietenkin katsomassa minkälaista siellä oli. Paljon oli ihmisiä ja suomalaisiakin aika paljon lähtenyt joulua etsimään. Esiintymislavalla näimme joulupukinkin ja lapset lauloivat joululauluja.

Myyntikojuissa oli tarjolla kaikenlaista joulutavaraa, käsitöitä, karkkeja, pipareita ja lämmintä juotavaa. Oli hauska kierrellä ja ihastella kojuja. Inka valitsi kivan näköisen joulutikkarin, jota aikoi koko illan sitten nakertaa. Mutta viimein alkoi varpaita palella pakkasessa niin, että täytyi lähteä lämmittelemään. 

Raatihuoneen katokseen oli pystytetty jouluseimi.

Hotelli Rocca al Maressa vietimme vielä mukavan ja hyvin nukutun yön. Sieltäpä olikin sitten helpompi suunnata satamaa kohti ja aloittaa laivamatka kohti kotia. Onneksi laivalla oli kiva leikkinurkkaus, jossa Inkalla oli paljon leikkikavereita. Vielä oli edessä pitkä automatka, mutta Inka onneksi on tottunut matkustamaan ja kulutti aikaansa Aku Ankkoja lukien ja nukeilla leikkien. Viimein illan ollessa jo pitkällä oma tuttu koti löytyi ja siellä Inkan omat lelut olivat odottamassa. Niin tuli tämä reissu tehtyä ja paljon jäi muisteltavaa.

Suomeen paluuta suunnitellaan

Viimeinen viikko Pärnussa on menossa ja tavaroita pikkuhiljaa alettu pakkaamaan. Vaikka mitään isompaa ei ole osteltukaan, niin jostain syystä tavaraa tuntuu olevan silti enemmän kuin tänne tullessa. Inkakin on pakkaillut jo joitakin leluja ja kirjoja, mutta vielä ennättää leikkiä joten kaikkea ei ole laitettu pois.

Viikonloppuna satanut lumi on vielä pysynyt suurimmaksi osaksi maassa. Hämärän tullessa on kiva käydä kävelemässä ja katselemassa, onko jouluvaloja laitettu paikoilleen. Ja joka päivä enemmän ja enemmän niitä ilmestyy koristamaan ja piristämään kaupunkia.

Kävimme vielä viimeisen kerran kylpylässä tällä reissulla. Nyt oli vuorossa Tervis, jossa ainakin aikuisten mielestä on paremmat altaat ja saunat ja lämpimämmät vedet kuin esimerkiksi Tervise Paradiisissa. Mutta kyllä Inkallakin näyttää olevan lastenaltaassa hauskaa kellukkeiden kanssa polskiessa. Ei haittaa vaikka vettä onkin altaassa vähän enemmän.

Olemme kierrelleet vielä katselemassa meille tärkeitä ja usein käytyjä paikkoja. Inkalle tärkeä paikka oli Lottemaa, jonka kyltistä käytiin nappaamassa valokuva muistoksi. Se paikka jäi odottamaan seuraavaa käyntiä.

Talvinen Pärnu

Ensilumi satoi tänne Pärnuun. Inka heräsi aamulla aikaisin, kurkkasi ikkunasta ja huomattuaan valkean maiseman, alkoi sellainen ilo ja riemu, ettei muidenkaan nukkumisesta tullut enää mitään. Heti aamupalan jälkeen Inkan täytyikin päästä hetkeksi ulos lumileikkeihin.

Myöhemmin kävimme katsomassa ovatko sorsat vielä joella. Siellä ne näkyivät uiskentelevan ja Inkan heittelemät leivänpalaset kelpasivat niille hyvin.

Myöhemmin iltapäivällä Inka kävi vielä lumisella kävelyllä Vallikäärin luona. Sieltä löytyi ihan koskematonta lunta, johon sai tehdä omat jalanjälkensä.

Vallikääriltä oli sorsat jo kadonneet pois. Ilmeisesti siirtyneet joelle joka pysyy varmasti pitkään vielä sulana.

Tallinnan portti talvisessa maisemassa.

Lumi oli muuttunut päivän aikana aika märäksi, mutta se ei Inkaa haitannut. Saipahan nyt paremmin tehtyä lumipalloja.

Lumenauraajat olivat päivän aikana saaneet suurimman osan lumesta pois kaduilta ja teiltä. Lumista kaupunkia on tosiaan paljon hauskempi katsella kuin paljasta syksyistä maisemaa.

Haapsalussa

Nyt on muutamana yönä ollut pari astetta pakkasta, ja maa ollut aamuisin vähän kuurassa. Naapuritalon katolle kertyy aina aamuisin kyyhkysiä ja joku naakkakin istua kököttämään. Välillä ne pyrähtävät isona parvena lentämään meidänkin ikkunan ohitse.

Huomasimme, että meidän aikamme täällä Virossa alkaa olla lopuillaan, joten täytyi lähteä vielä vähän ajelemaan ja katselemaan paikkoja. Päämääräksi laitoimme Haapsalun, mutta matkalla kävimme Ristin kylässä. Siellä oleva muistomerkki oli pystytetty Siperiaan kyyditettyjen ihmisten muistoksi.

Haapsalun kaupungin halki ajaessa, huomasimme suuren kivilinnan. Pitihän meidän käydä kurkkaisemassa mitä muurien sisältä löytyy.

Kyseessä on 1200-luvulla rakennettu Haapsalun piispanlinna ja tuomiokirkko. Kellotornista soitetaan keskipäivän aikaan kelloja, ja sitä kellonsoittoa saimme mekin nyt kuunnella. Linnanaraunioit ovat aika hyvin säilyneet.

Inka kävi katselemassa vähän lähempää tykkejä. Aika erikoisia aseita on siihen aikaan ollut.

Kaupunki on kaunis vanhoine puutaloineen ja kapeine kujineen. Kesällä varmasti todella mukava pikkukaupunki, joten tuonne olisi mukava mennä vähän lämpimämpään aikaan uudestaan. Nyt oli niin kylmä tuuli että oli mukavempi auton sisältä katsella maisemia.

Pärnuun tullessa oli aurinko juuri laskemassa. Kävimme meren rannalla ihastelemassa auringonlaskua ja ottamassa muutamia valokuvia. Ei ollut rannalla kovin montaa kulkijaa.

Ulkoilua Pärnun kaupunkimaisemissa

Sateitten välillä on hyvä käydä ulkoilemassa. Joen rannassa oli hauskoja kiipeilypuita. Huomattiin että majava oli käynyt narskuttelemassa joitakin puita ihan rannan tuntumassa. Niissä ei kannattanut yrittää kiipeillä, ettei olisi koko puu kaatunut.

Viikonloppuna aurinko yllätti paisteellaan heti aamusta, joten oli lähdettävä tietenkin ulos. Kaunis sää oli houkutellut muitakin liikkeelle. Ainakin lapsia vanhempineen ja koiria taluttajineen kierteli kaduilla ja puistoissa. Oli näköjään jo suurin osa lehdistä saatu kerättyä pois, mutta niitä lehtisäkkejä oli vielä paljon odottamassa poisvientiä.

Munamäen leikkipuistossa on hyvä leikkimisen ohessa vähän kuntoilla noilla laitteilla. Inkan mielestä jalat ja kädet tulivat jo aika voimakkaiksi, kun pikkuhetken laitteissa touhusi.

Kiersimme joenrannan kautta takaisin. Onneksi on hyvät penkit, oilla pystyy aina välillä levähtämään ja jaksaa taas matkaa eteenpäin.

Inka sai itselleen pienen Lotte-maskotin. Koiratyttö Lotte on virolaisten lasten suosikkihahmo, jolle avattiin viime kesänä Pärnun lähelle oma seikkailupuisto. Tämä Lottemaa on ollut valtavan suosittu, mutta oli juuri suljettu siltä kesältä kun me vasta tulimme Viroon. Se onkin Inkaa harmittanut, ettei päässyt Lottemaassa käymään. Yritetään siis ensi kesänä päästä siellä käymään.

Isänpäivä Virossa

Viikonloppuna vietimme isänpäivää. Inka valitsi edellispäivänä kaupasta isälle oikein kauniin täytekakun, joka maistuikin aamukahvilla hyvälle. Ja tietenkin Inka teki itse onnittelukortin. Aikaisemmin viikolla oli laitettu Suomeen menemään ukille ja papalle kortit.

Ostoskeskuksessa oli lapsille ohjelmaa. Joku setä kertoi tarinaa näytellen samalla jonkinlaista nukketeatteria. Askartelunurkkauksessa sai pitkän pöydän äärellä tehdä ihan ikioman talon paperipussista ja värikkäistä papereista. Askartelu oli loppujen lopuksi aika yksinkertainen, joten kaikki saivat pienellä avustuksella talon valmiiksi. Joillekkin tuli vain vähän suoremmat ovet ja ikkunat kuin toisille, mutta lopputulos oli kaikilla hyvä.

Huomaa että täälläkin alkaa kauppoihin tulla pikkuhiljaa joulujuttuja. Inkakin jo kovasti miettii, mitä kaikkea voisi joulupukilta toivoa. Vielä ei ole kirjettä pukille laitettu.

Inka kävi vähän leikkimässä rannalla olevassa leikkipuistossa. Ranta on jo tähän aikaan vuodesta kovin hiljainen ja kylmä paikka,¨

Rannalla on myös trampoliini ja Inka ajatteli käydä siinä hyppimässä. Mutta eihän se oikein onnistunut, kun joku oli rikkonut sen.

Martin markkinoilla

Tallinnassa vietetään Martin markkinoita, jotka ovat Viron suurin käsityötapahtuma. Kävimme katsomassa millainen tapahtuma se oli.

Jäähalli oli täynnä kaikenlaisia hienosti tehtyjä käsitöitä. Neuleita, mattoja, liinoja, puu-, savi- ja lasitöitä ja kaikkea mahdollista. Olihan niitä hauska katsella ja hypistellä.

Onneksi olimme lähteneet jo aamusta liikkeelle, niin ei vielä kovin tungosta ollut. Mutta väki lisääntyi koko ajan. Ja suomalaisia oli paljon. Näille markkinoille oli tullut monta linja-autollista väkeä Suomen puolelta.

Eräässä pöydässä oli helmiä ja muita korutarvikkeita. Inka valitsi itselleen pussillisen kauniin värisiä helmiä, joista aikoi tehdä itselleen kaula- ja rannekorun.

Kaulakoru saatiinkin valmiiksi jo samana iltana. Aika hienohan siitä tuli.

Koska olimme omalla autolla liikkeellä, kävimme samalla katsomassa Tallinnassa Ûlemisten kauppakeskusta. Erilaisia liikkeitä oli paljon ja hieno oli yleisilme. Pari isompaa lelukauppaakin löytyi, joissa oli vaikka minkälaista lelua ja tarviketta. Kauppakeskus oli uudistettu lokakuussa, mutta ilmeisesti tullut vähän kiire loppuvaiheessa, sillä rakennusmiehiä pyöri siellä täällä viimeistelemässä hommia.

Inka hyppeli mielellään aulassa olevien pallien päällä. Liukumäki yläkerrasta alakertaan oli vähän liian pelottava.

Serkukset Tallinnassa

Perjantaina oli Inkalla taas odotettu ja jännittävä päivä. Aamulla nousimme linja-auton kyytiin ja suuntasimme Tallinnaan. Tallinnan linja-autoasemalta kävelimme kohti vanhaa kaupunkia. Matkan varrella on kauppatori, jossa kävimme kiertelemässä ja katselemassa mitä olisi tarjolla. Ja kaikenlaistahan siellä on, ruokia ja vaatteeita.

Vanhassa kaupungissa meillä oli varattuna huone vanhassa historiallisessa hotelli Olevi Residentsistä. Kävimme viemässä tavarat ja vähän lepäämässä, ennenkuin jatkoimme matkaa satamaan ja vieraita vastaan. Hotelli oli omalla vanhalla tavallaan hieno, mutta portaita siellä riitti kavuta huoneisiin mennessä.

Inkan riemu oli suuri, kun serkkutyttö vanhempineen ilmestyi näkyviin matkustajien joukosta. Tyttöjen jalat nousivat reippaasti, kun jatkoimme yhdessä takaisin vanhaan kaupunkiin ja hotelliin. Kävimme vielä illan päätteeksi syömässä ja vähän kaupunkia katselemassa. Halloweenin viettäjiä oli paljon liikkeellä ja tytöt huomasivat kaduilla monta hassusti pukeutunutta ihmistä.

Hyvin nukutun yön ja aamupalan jälkeen keräsimme tavarat mukaan ja lähdimme hotellilta. Aamupäivä kului vanhaa kaupunkia kierrellessä ristiin ja rastiin. Matkamuistomyymälöissäkin pistäydyttiin välillä. Vanhoissa taloissa ja muureista löytyi aina jotakin mielenkiintoisia yksityiskohtia.

Tytöillä oli hauskaa keskenään ja muilla oli hauskaa seurata, kun kaksi sattumalta samannäköisiin vaatteisiin pukeutunutta juoksenteli ja riemuitsi kaduilla. Kevyt oli askel tytöillä.

Jonkinlaisen vahakabinetin ovenpielessä oli roskis, ja sieltä kurkisti ulos miehen pää. Sepäs tyttöjä ensin hämmästytti ja sitten nauratti. Ei menty sisälle sen enempää vahanukkeja katsomaan.

Kävimme välillä kahvilassa syömässä herkulliset leivokset kaakaon ja kahvin kanssa. Tyttöjen leivokset oli koristeltu erittäin hienosti. Taisi käydä niin että vain se päällyste koristeineen tuli syötyä ja sitten olikin maha täysi.

Täytyihän se tämäkin katu käydä katsomassa ja ihastelemassa käsitöitä. Tyttöjä ne tosin eivät kiinnostaneet vaan heillä oli omat leikit menossa koko ajan.

Puistossa eräs mies ja poika tekivät isoja ja kauniita saippuakuplia. Lapset parveilivat ympärillä ja innostuivat poksauttelemaan kuplia. Tytöt tietenkin liittyivät seuraan. Eipä ennen niin suuria saippuakuplia olleet nähneetkään.

Virukeskuksessa ja Kaubamajassa oli aikaa kierrellä shoppailemassa. Kaubamajan leluosastolla oli lapsille erilaisia leikkipaikkoja ja siellähän tytöillä menikin aika rattoisasti. Jäi leikit tietenkin kesken kun täytyi lähteä satamaa kohti. Sinne lähti serkkutyttö vanhempineen laivalle ja Inka taas linja-autolla takaisin Pärnuun. 

Pakkasta ja vieraita

Talvi on jo varoitellut tulostaan, sillä pakkasta on ollut muutamana päivänä. Lehdet ovat suurimmaksi osaksi tippuneet maahan ja lehtipuhaltimet pörisevät joka puolella. Suuria lehtikasoja on siis pitkin puistoja ja kadunvieruksia odottamassa poisviemistä. Ulkoilusäät ovat  olleet ihan mukavia vaikka leikkipuistoissa käyntiin, kunhan muistaa laittaa tarpeeksi vaatteita päälle.

Inka kävi taas Tallinnassa hakemassa satamasta vieraita. Kummeja olikin jo pitkään odotettu käymään. Automatkan aikanakin oli ollut paljon asioita joita piti esitellä, kuten esimerkiksi tienvarressa olevat  haikaranpesät. 

Pärnussa vieraiden kanssa kierreltiin vähän jokapuolella. Kävelykadulla Inka esittelee kaikille vieraille "hyvien uutisten patsaan". Sanomalehteä lukevaan patsaaseen liittyy sellainen tarina, että jos käy koskettamassa patsaan sanomalehteä, saa sen jälkeen kuulla aina vain hyviä uutisia. Ja kukapa ei niitä hyviä uutisia haluaisi kuulla.

Tietenkin ostoskeskukset ym. kaupat tuli yhdessä kierreltyä ja taisi jotain ostoksia vieraiden mukaan tarttuakin. Virolaisissa kaupoissahan saa yleensä aika rauhassa kierrellä ja katsella, myyjät eivät tule heti tarjoamaan palvelua jos asiakas ei kysele.

Uimaranta on jo hieman kylmä paikka tähän aikaan vuodesta. Oli jo jäätä kertynyt hieman, mutta tuuli oli työntänyt sen rannalle kasaan. Vesi taitaa siis olla jo aika jäätävää. Rannoilla liikkuu aika harvakseltaan ihmisiä, satunnaisia turisteja vain käy katselemassa maisemaa.

Illat pimentyvät jo aikaisin, joten taskulamppu on monesti tarpeen kävelyllä. Inka näytti valomerkkejä, kun kävimme iltakävelyllä Vallikäärin ja Tallinnan portin maisemia katselemassa. Lamppu oli tarpeellinen erityisesti opastetauluja lueskellessa. Laivapuisto oli jo pimeänä, mutta Inkahan oli esitellyt sen jo päivänvalon aikaan auton ikkunasta. 

Kävimme vieraiden kanssa kokeilemassa tällä kertaa Tervis-kylpylää. Siellä oli monenlaista saunaa, joista varsinkin suolasauna oli mielenkiintoinen kokemus. Kuumavesiallas oli todella rentouttava ja porealtaassakin oli mukava istuskella. Mutta Inka viihtyi lastenaltaassa. Kellukkeiden kanssa rohkeus kasvoi koko ajan ja kovasti yrittettiin uintia opetella. Kovin oli väsynyt porukka, kun suuntasimme kylpylän jälkeen ravintolaan syömään.

Sunnuntaiaamuna lähdimme koko porukalla ajelemaan linja-autolla kohti Tallinnaa. Inka oli kovin innokas auttamaan muita matkalaukkujen vetämisessä. Täytyy varmaan etsiä jostakin sellainen pieni, Inkan kokoinen matkalaukku, jolla saa jatkossa itse kuljettaa omat tavaransa matkoilla.

Tallinnan vanhassa kaupungissa riitti taas katselemista. Vanhat talot ovat aina yhtä hauskan näköisiä ja pikkuputiikkeissa on välillä mukava kierrellä hypistelemässä. Ja löytyihän se kunnon kahvilakin sieltä.

Päivän päätteeksi kävimme vielä sataman lähellä olevassa Norde Centrumissa ostoksilla ja kahvilla. Sieltä vieraat lähtivätkin laivalle Inkan jäädessä vilkuttamaan perään. Me taas kävelimme linja-autoasemalle ja istuimme bussin kyydissä pimenevässä illassa.

Nyt on Inkalla taas vaihtoehtoja iltasatujen suhteen. Kummitäti toi mukanaan  uusia suomenkielisiä satukirjoja ja edellisten vieraidenkin tuoma Uppo-Nalle on vielä kesken. Omat kirjat olikin jo luettu moneen kertaan, joten kirjatuomiset olivat todella mieleisiä.