Kahden sillan juoksu

Viikonloppuna Pärnussa vietettiin suurta juoksutapahtumaa, joka on nimetty virolaisen huippusoutajan mukaan eli Jüri Jaansonin Kahe Silla Jooks. Lauantaina oli lapsille oma juoksutapahtuma kauppakeskusten välissä olevalla aukiolla, siellä oli juoksun ohella kaikenlaista muuta ohjelmaa. Vihreä lohikäärme kierteli paikalla lapsia jututtamassa ja kannustamassa. Lapsia ilmaantui vanhempiensa kanssa paikalle paljon eli tapahtuma on todella suosittu. Muuten liikkuessamme kaupungilla lapsia on näkynytkin aika vähän, mutta näyttää heitä siis kuitenkin olevan.

.

Ennen juoksujen virallista alkua oli kaikille yhteinen alkuverryttely. Inkakin osallistui voimisteluun. Vaikka ohjaajan puheesta ei paljoa ymmärtänytkään, samat liikkeet onnistui mallia katsomalla. Ja hauskaa oli. Juoksuun sai osallistua kaikki lapset, kunhan vain jaloillaan pysyivät. Pienemmät kiersivät muutaman sadan metrin radan vanhempien taluttamana, osalle iski matkalla väsy ja äiti tai isä sai houkutella  parkuvaa lasta maaliin. Inkakin mietti osallistumista juoksuun, mutta sitten päädyimme yhteistuumin vain katselemaan.

Kareteharrastajilla oli aukiolla omia näytöksiä, joita seurailimme jonkin aikaa. Inka katseli tosi tarkkaan ja kotiin lähdettyämme harjoitteli samoja liikkeitä. Hyvin olivat jääneen mieleen. Koululaisena aikoi aloittaa sitten karateharrastuksen. Kävihän joku karateohjaaja kyselemässä, kiinnostaisiko laji Inkaa ja kertoi että 5-vuotiaat voivat hyvinkin jo aloittaa karaten. Mutta emme ainakaan vielä tarttuneet ilmoittautumislomakkeeseen.

Sunnuntain oli sitten aikuisten vuoro juosta. Endla teatterin aukiolla oli aikamoinen vilske ja hälinä, kun osallistujat ja kannustajat parveilivat siellä. Inka halusi osallistua jälleen alkuverryttelyyn ja ainakin liikunnanriemua löytyi. Oli myös lapsille oma leikkialue, jossa oli hauska pomppulinna. Ei ollut liian pelottava liukumäkikään, kun meinasi vauhti loppua aina kesken. Ja sama vihreä lohikäärme kuin lasten tapahtumassa oli täälläkin lapsia hauskuuttamassa. Jokaiselle lapselle jaettiin vielä omalla nimilapulla varustettu limpparipullo. Siitäpä olikin hyvä hörppäistä janon tullessa.

Juoksutapahtumassa oli omat sarjansa kilpailumielessä juoksijoille, kuntoilijoille ja sauvakävelijöille sekä pyörätuolilla liikkuvillakin oli oma sarjansa. Kilpailijoita oli yli 1600, lisänä kuntoilijoita yli 600 ja parikymmentä pyörätuolilla kulkevaa. Kuulema itse Jüri Jaansonikin oli juoksemassa, mutta emmepä tunnistaneet henkilöä.

Juoksureitti kiersi katuja pitkin ja juoksijat menivät ensin toista siltaa pitkin Pärnujoen yli ja palasivat toista siltaa takaisin. Joen rantatiellä oli yleisöllä hienot puitteet seurata juoksua. Istumispaikkoja löytyi, maisemat oli hienot ja sääkin todella kesäinen. Kaikenkaikkiaan hieno tapahtuma joka näytti keräävän kaupunkiin paljon väkeä. Alkuun kaikki juoksijat saivat taputuksensa, mutta lopulta Inka luovutti. Ei kädet enää jaksa taputtaa, tyttö huokasi.

Rankan urheilupäivän jälkeen keräsimme uimavarusteet mukaan ja lähdimme rannalle. Ei ollut vieläkään tungosta, mutta ihmisiä tuli koko ajan lisää. Vesi oli tosiaankin lämmintä ainakin rannan läheisyydessa ja Inka polskutteli onnellisena. Syvemmällä tosin oli jo huomattavasti viileämpää vettä, joten aikuiset jättivät tällä kertaa uimisen väliin.

Ennätimme siis viettää vielä tälle syksylle aikaa rannallakin. Ja jos säät jatkuvat samanlaisena, varmaan käymme vielä joku toinenkin päivä ennenkuin on aika siirtyä kylpyläkäynteihin.