Tämän viikon olemme pysytelleet ihan lähimaisemissa. Ilmat ovat olleet sateisia ja tuuli ollut aika kovaa, joten syksyltä alkaa täälläkin tuntua. Mutta aina jossakin vaiheessa päivää on ollut sen verran parempaakin säätä, että ulkoilemaan on päästy. Inka on käynyt leikkipuistoissa lähes joka päivä touhuamassa milloin isän, milloin äidin kanssa. Sillä aikaa toinen on käynyt kauempana lenkillä. Varsinkin Vallikäärin läheisyydessä olevat puistot ovat nyt olleet mieluisia. Sinne mennessä voi kulkea kaikenlaisia siltoja, tunneleita, portaikkoja ja polkuja pitkin. Tammenterhoja voi poimia matkalla taskuun ja niitä sitten heitellä jonnekkin. Kummasti nuo matkat puistoihinkin tuntuvat nyt paljon lyhyemmiltä kuin ensimmäisillä kerroilla.
Uimarantaakin kävimme eräänä päivänä katsomassa. Kovin oli tuulista ja hiekka tuntui lentävän ihan suuhun asti. Ei siellä rannalla kauan tarennut seisoskella. Useita leijalautailijoita kiisi pitkin aaltoja, joten ainakin heidän mieleensä tuo sää oli, mutta muuten ei ulkoilijoita ollut. Inka kävi rannalla olevassa leikkipuistossa, mutta ei viihtynyt kovan tuulen ja kylmän ilman vuoksi kauan.
Tänään oli kaunis auringonpaisteinen ilma, joten otimme taas eväät mukaan ja lähdimme retkeilemään. Joen ja meren yhtymäkohdalla on rantaniitylle rakennettu lintutorni ja kävimme siellä katselemassa maisemia. Tuuli kävi mereltä päin todella kovaa, joten pitkään siellä ei pystynyt olemaan. Eväskahvit päätimme lähteä juomaan johonkin tyynempään paikkaan. Inka löysi poluilta ja hietikosta taas simpukoita kotiin vietäväksi.
Polku lintutornille kulki rantaniittyä pitkin, jota lehmät laiduntavat ja pitävät näin maiseman kunnossa. Niityllä kulkiessaan sai katsoa tarkasti jalkoihin, jos meinasi välttää astumasta lehmänläjiin. Inkan matkanteko meinasi välillä pysähtyä kasojen takia kokonaan, kun ei yhtään pitänyt ajatuksesta että voisi vahingossa astua sellaiseen.
Evästauon jälkeen kävimme vielä kävelemässä muutaman kilometrin lenkin kaupungin läheisyydessä olevalla kuntoilualueella. Metsässä kulki eripituisia reittejä. Näytti olevan kovasti suosittu juoksijoiden ja kävelijöiden keskuudessa. Koirien ulkoiluttajia ja sienestäjiäkin tuli vastaan. Mukaan metsästä tarttui pihlajanoksia ja kanervia jotka laitoimme parvekkeelle maljakkoon.
Onneksi tuo kirjasto on ihan kävelymatkan päässä, joten sinne on sadepäivinä mukava mennä lueskelemaan. Löysimme sieltä hyllyn jossa on suomenkielisiä kirjoja, joita luimme yhdessä Inkan kanssa. Omat mukaan otetut kirjat on jo luettu niin moneen kertaan, että mukava välillä lukea uusia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti