Kaupunkia kierrellessä

Linja-autoasemaa kohti kävellessämme törmäsimme höyryveturiin. Tämä oli Pärnun kapearaiteisen rautatien muistomerkki. Inkahan kiipesi tietenkin kuljettajan paikalle vetelemään vivuista ja kääntämään höyryä täysille. Mutta eipä vain lähtenyt liikkeelle.

Vanhassa kaupungissa on ihan hienoja taloja. Osa on jo pahasti rappeutuneet tai hävitettyjä kokonaan, osa kunnostettuja. Tämänkin linnamaisen talon yhteydessä pidetään Pärnun Vanalinnan peruskoulua.

Matkan varrelle tuli myös Elisabethin kirkko. Kellojen soitto kuuluu meidänkin parvekkeelle hyvin. Täällä pidetään paljon konsertteja ja myös suomalainen jumalanpalvelus kerran kuukaudessa. Tiedä vaikka Inkan kanssa mennään joskus kuuntelemaan jotakin konserttia.

Matka jatkui kohti Munamäen puistoa. Sieltä löytyi Inkan kaipaama leikkipuisto ja rullalautailijoille oli omia harjoitteluratoja. Tässä leikkipuistossa oli taas hieman erilaiset leikkitelineet kuin muualla. Ei ehkä niin paljon tekemistä kuin aikaisemmin käydyissä paikoissa, mutta Inka tykkäsi tästäkin. Katsotaan mistä puistosta tulee meidän suosikkipaikka. Munamäki on kuulema Pärnun korkein paikka.

Puistoja Pärnussa on paljon ja ne ovat todella kauniisti laitettuja. Kukkaistutuksia on paljon ja yleensä joka puistossa on joku patsas, jonka mukaan puisto on nimetty. Ja siistiähän on kaikkialla. Vaikka lehtipuita on paljon, ei lehtiä ole kaduilla irrallaan, joku ne ennättää siivota pois. Inkakin keräilee tammen- ja vaahteranlehtiä mukaan aina sopivan tilaisuuden tullessa.

Leipomukset ovat täällä Virossa todella halpoja. Leipiä saa vaikka minkälaisia mitättömään hintaan. Täällä on tullutkin ostettua ja kokeiltua mitä erilaisempia, Ja sitten ne makeat leivonnaiset. Kaupoissa on isot tiskit vaikka miten upeita kakkuja ja leivonnaisia, jotka eivät ole hinnalla pilattuja. Samoin kahviloiden leivokset... Menimme kahville talomme lähellä olevaan kahvilaan. Sai Inka kerrankin valita ihan mitä haluaa. Ja kaakaon kanssa herkuteltavaksi valikoitui ihanan vaaleanpunainen leivos. Näitä kahviloita tulemme varmasti harrastamaan useamminkin.

Kävimmepä ajelemassa vähän Pärnun ulkopuolellakin. Poikkesimme isommalta tieltä vähän syrjempään, pitkin meren rantaa menevälle tielle. Tien piti johtaa Tahkurannan kylään. Kapea hiekkatie sai meidät kyllä arvailemaan monta kertaa, olemmekohan jonkun pihatiellä vai yleisellä tiellä. Löytyi todella mukavia paikkoja tulla retkeilemään ja viettämään päivää merenrannalla vaikka piknikin merkeissä. Eikä ole niin tungosta kuin turistipaikoilla. Taas löytyi Inkalle simpukankuoria leikkejä varten.

Tietä eteenpäin jatkessamme, putkahti keskeltä metsää eteen kirkko. Viron tasavallan ensimmäinen presidentti on kuulema kastettu siellä. Kaunis oli kirkko ympäristöineen ja tulihan sitä asutustakin vähän myöhemmin vastaan, eli jonkinlainen kylähän siellä oli.