sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Luontoretkeilyä ja tutustumista Matsalun luontokeskukseen

Inka sai käydä taas rannalla leikkipuistossa touhuamassa. Nyt siellä oli enemmänkin lapsia eikä yksin tarvinnut olla. Varsinkin eräs poika olisi halunnut leikkiä enemmänkin Inkan kanssa, mutta yhteisen kielen puuttuminen tuotti vähän hankaluuksia. Vironkielisten lisäksi puistoissa käy myös venäjää puhuvia lapsia. Ilma oli lämmin ja puiston pohjana pehmeä kumimatto, joten kengät saattoi heittää pois ja juosta avojaloin.

Meillä oli eväät pakattuna reppuun ja suuntasimme eväsretkelle Raekylan rantaan. Sieltä löytyi mukava paikka istuskella eväitä syömässä mäntyjen juurella. Metsässä kulki meren rantaa seurailevia hiekkapolkuja, joita pitkin kävimme kulkemassa. Inkaa ei näyttänyt leikkipuistossa käynti väsyttävän enää yhtään, vaan tyttö jaksoi juosta viipottaa pitkin polkuja. Polkujen lähtöpisteestä löysimme hautamuistomerkin paikalta, johon oli haudattu Pärnun juutalaisvainossa surmattuja lapsia.




Lauantaina suuntasimme Matsalun luonnonpuistoon, joka on yksi Euroopan tärkeimmistä muuttolintujen levähdys- ja pesintäpaikoista. Lintubongarit viihtyvät siellä. Kylien läpi ajellessamme nähtiin useita hienoja kartanoita, Lihulan kylässä oli linnan rauniotkin. Inka mietti sitä, onkohan siellä joskus asunut prinsessoita.

Penijöen vanhassa kartanossa oli Matsalun luontokeskus. Sieltä löytyi täytettyjä lintuja sekä muita eläimiä, linnunmunia- ja pesiä, kuului lintujen laulua ja taululta saattoi seurata lintujen muuttoreittejä. Mielenkiintoista nähtävää siis oli paljon.




Keemun lintutornille pääsi autolla, joten ajoimme sinne. Kaislikko suhisi merituulessa ja kauempana näkyi maantasaltakin katsottuna ainakin joutsenparvia. Torniin emme lähteneet nyt kiipeilemään. Täytyy varmaan käydä ostamassa kiikarit, niin voimme seurata lintuja. Paras lintujen muuttoaikahan onkin vähän myöhemmin. Eväät maistuivat hyviltä sielläkin meren rannalla istuessamme.




Matkalla pysähtelimme aina kun jotain mielenkiintoista tuli näkyviin. Vanhoja kivikirkkoja oli joka pikkukylässä ja erikoisia taloja näkyi siellä täällä. Juuri noista pikkukylistä löytyikin monenlaista katseltavaa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti