Tattaripuuroa

Tänä aamuna keitimme aamupuuron tattarisuurimoista. Hieman jännityksellä odotimme Inkan mielipidettä puuron mausta, mutta oli kuulema hyvää. Varsinkin kun päälle ripotteli eilen Vana Turgin kauppatorilta ostamiamme isoja vadelmia ja vielä iso voinokare keskelle puurolautasta, niin kummakos jos ei maistu. Tattari on aika voimakkaan makuinen, joten siitä ei kaikki varmasti pidä. Mutta virolaisten kauppojen hyllyiltä löytyy monenlaisia tattarista tehtyjä rouheita, jauhoja ja suurimoita.

Kävimme eilen Inkan kanssa etsimässä vielä yhden leikkipuiston, jonka tiesimme olevan tässä lähellä. Rüütlin kävelykadun ohittaessamme kuulimme tutun harmonikansoittajan olevan paikoillaan kadun kulmauksessa. Inka halusi käydä pudottamassa kolikon vanhan setän auki olevaan laukkuun. Sitä Inka vain ihmetteli, miksei setä sanonut "aitäh. Mutta setänhän piti keskittyä soittamiseen joten sen vuoksi vain hymyili ja nyökkäsi.

Kuningakatua kävellessämme huomasimme aika erikoisen portin. Siihen oli taottu kauniita ruusuja ja lehtiä. Inkan mielestä portti oli tosi hieno. Portti johti ortodoksikirkkoon, Pärnun Kristuksen kirkastamisen kirkkoon.

Olihan tuo itse kirkkokin aika hieno ja koristeellinen.

Vana Parkissa eli vanhassa puistossa oli myös aika hyvä leikkikenttä. Oli keinuja ja kiipeilyjuttuja monenlaisia. Puisto näyttikin olevan vilkkaalla käytöllä, lapsia tuli aina uusia kun edelliset lähtivät pois. Tuli sinne eräs koululaisryhmäkin ilmeisesti liikuntatuntia viettämään kiipeillen ja juosten. Pienenpien oli siirryttävä alta pois. Inkan mielesta keltainen pyörivä teline oli paras. Siinä leikimme lentokonekyytiä moneen paikkaan.

Vana Turgin tori oli aika lähellä joten kävimmepä sielläkin. Ostimme rasiallisen vadelmia kotiin viemiseksi. Pysähdyimme tietenkin vähäksi aikaa istumaan, jotta saimme maistella marjoja. Ja pistäydyimme katselemassa kenkiä. Ei löytynyt sopivaa kokoa Inkalle siinä mallissa, joka eniten olisi miellyttänyt. Katsellaan siis myöhemmin uudestaan.

Iltapäivällä kävimme kävelemässä joen rannalla ja katsomassa aallonmurtajaa. Sorsa tuli Inkan luo hakemaan ruokaa. Muuta ei ollut tarjolla kuin puoliksi syöty omena. Kelpasi se onneksi sorsalle.

Tässä muistomerkissä oli tekstiä aallonmurtajan valmistuksesta. Inka oli kipparina laivaa ohjaten ja välillä muuttui hurjaksi tikaria heiluttavaksi merirosvoksi. Vieressä oli myös Estonian laivaturman vuoksi pystytetty muistomerkki. 

Varsinaisella aallonmurtajalla emme nyt käyneet. Se olisi ollut Inkalle turhan hankalaa kulkea, yli 2 km isoista kivistä rakennettu aika kapea penger. Mutta rannalla oli muuten kiva kulkea ja katsella pieniä kaloja ja seurata jonkun purjehtijajoukon seilailuja.